Lapseni on ihana!

Hän ei välitä suklaakalenteristaan juuri ollenkaan, hän on sitä mieltä, että äidin kummitädiltä saadusta kuvakalenterista "mahtaa tulla poro". Toisen päivän luukusta tuli suloinen hiihtävä pingviini, joka oli pettymys.. missä on poro? Kuvassa osa luukuista on vielä kiinni, koska mun pieni prinsessani oli omalla kummitädillään yökylässä.. Äiti joutui muuten pienoiseen shokkiin kuultuaan, että siellä nukuttiin puoli yhteentoista  Miksi ei koskaan ikinä kotona?

 

Olen tekopyhä!

Odotan joulua ihan mahdottomasti lapseni takia.. tai ansiosta. En ole koskaan oikeastaan joulusta tykännyt ja pidän itseäni tänä vuonna ehkä enemmän tekopyhänä, kun koskaan aiemmin.. en kuulu ev.lut kirkkoon, enkä mihinkään muuhunkaan.. en usko ja silti vietän joulua.. Noh, oikeastaan en edes välitä siitä ja se on mulle ihan sama olenko pyhä vaiko en. Joulussa on ihan mahdottoman valtavasti taikaa ja jouluruuassa se vasta taikaa onkin, miten pystyn hillitsemään itseni aattoon asti ja olla ostamatta lanttulaatikkoa? En halua sitä ostaa ennen aattoa, koska onhan se ehdottomasti parempaa, kun sitä sylki tirskuen odottaa kuukauden. Suurin joulun taika on siltikin ehdottomasti siinä, että oma kaksivuotiaani jännittää tonttuja, joulupukkia, lahjoja, poroja, lunta ja ihan kaikkea.

Pitsineulesukkani!

Ja hei oikeesti! mä luulen, että olen oppinut neulomaan pitsineuletta.. wohooooo!! Se on ihan mahtavaa.. luulin, että joudun tyytymään aina ihan tavallisiin sukkiin, mutta nyt alkoi kuulkaas puhaltamaan uudet pitsiset tuulet tähän tupaan. Ongelma on silti se, että miten saan tehtyä molemmista samanlaiset tai jaksanko edes tehdä sitä toista sukkaa valmiiksi.

Luulen, että mulla on AD/HD, tuo paljon puhuttu häiriö.. innostun kaikesta satalasissa, kunnes kyllästyn.. ohjeisiin keskittyminen on oma haasteensa, eli jos saan molemmat sukat valmiiksi, olen äärettömän iloinen.

Lupaan laittaa kuvan valmiista sukista tänne välittömästi.. jos siihen temppuun kykenen.