Mun MuruMieheni on pelokas..

arvatkaas miksi?

Koska hän ei ikinä tiedä minne voi istua.. onko siellä joku neulomus kesken, sotkeeko hän kaikki, istuuko saksien päälle.

Mulla on oikeesti sohvasta yksi ikiomanurkka jossa väsäilen, mutta jotenkin aina se homma aina leviää käsiin ja joka paikaan.. näissä kuvissa on vain pienenpieni osa todellisuutta.. ne on järjestyksessä.

Haluaisin jonkun ihanan arkun tai salkun tai matkalaukun tai minkä tahansa tilavan ja helposti siirrettävän (olkkarista--> makkariin--> makkarista--> keittiöön) neulomus-säilytys-kopan.. Siellä pitäisi ehdottomasti olla myös tilaa sillä hetkellä tarvittaville pienille irtojutuille.. esim. tärkeälle virkkuukoukulle, mulla pomppii silmukat jatkuvasti, enkä niitä ilman koukkua saa pelastettua.. mikäs boxi niille olisi kätevä? säilytän tässä laatikossa edellä mainittuja pikkujuttuja, sillä hetkellä kesken olevaa työtä ja itseasiassa kaikkia kesken olevia töitä jotka on tarkoitus saada loppuun ihan pian. Ne kesken olevat työt jotka olen unohtanut ja joita tuskin saan vuodessakaan valmiiksi on jossain vaatehuoneeni kätköissä.. ehkä tyylikkäästi valintatalon-muovipussissa.. voi olla, etten näe niitä enää koskaan.. Suurin osa niistä on yksinäisiä sukkia joille en milläääään ole saanut aikaiseksi tehdä kaveria.

 Kaksi viikkoa Jouluun!

 

 

 

Siinä ne nyt on, elämäni ensimmäiset, mut ei varmasti viimeiset.. tittiririi PITSINEULESUKAT!

Joo, mä tiedän, ne on eriväriset.. tarkoituksella.

Virheitä siellä on useampikin, mutta olen aidosti itsestäni ylpeä!

Kun tein sukat päivässä..

 

Olen ihmeissäni!

Niistä tuli samanlaiset väreineen ja kokoineen.

Kuvassa myös ihanainen prinsessani, oikein koittaa hymyillä:D Mut miten aloinkin katsomaan, jotta näyttääkö ne jalassa ihan järjettömän suurilta? tyttö ainakin tykkäs, eip kai muulla väliä olekkaan.

 

Oon mä jotain saanut valmiiksikin!

Minun omat sukat.. normisukka, raidat neuloin nurin.. ihanan löysä "kotitossu"-malli.

Miimiin tuubihuivi. Aina oikein "niskanjumittaja"-puikoilla no.5. Tein ehkä 30s ja annoin palaa.. tein kierron ja virkkasin kiinni (paljon kauniimpaa jälkeä, kun kutomalla tai ompelemalla). Ollut kovasti käytössä.. Helppo pienen pukea itsekkin.

2o ja 2n tuubihuivi, myöskin pienelle, tarkoitus oli saada se menemään kahteen kertaan ympäri, mut en jaksanut kutoa kerrostakaan enempää ja päätin niinkuin edellisenkin. Täytyy varmaan käyttää tätä itse.. lapselle liian löysä yksinkertaisena ja kaksinkertaisena se kuristuu.

Mun oma tuubini.. Ihan jumalaton homma ja TYLSÄÄÄÄÄÄ.. neuloin neuloin neuloin neuloin aina oikeeta.. siin on joku 70s ja pituus joku metrin.. ihanan lämmin se kyl on. Tätä tehdessä luulin kuolevani.. mun veti hartiat ja niska ja selkä ja ihan koko neuloja niin jumiin, et piti välillä katsoa taakse, että puukotetaanko mua.. viikossa toivuin, mieheni avustuksella ja lupaan, etten enää koskaan tee tälläistä tylsimystä.

Sain Miimiille myös tehtyä pipon jossa on joku epämääräinen kasa.. ehkä kukka. tää on niin ruma, et ei siitä sen enempää.

 

Tulossa kuvaa valmiista pitsineulesukista.. Molemmissa kappaleissa virheitä, mutta täydellisen epätäydellisyys on parasta. ADHD:n pelastus on myös se, että neuloo toisen sukan erivärillä:D

 

 

Tahdoin paljastaa perheestäni pienimmän jäsenemme.. Hän on vauva ja kovin ihana! <3